22. elokuuta 2018

in

Varusmiehestä minimalistiksi

varusmiehestäminimalistiksi Nää kuvat on mun kaapista, millä elin yhteensä 347 vuorokautta. Aloitin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen heinäkuussa 2016 ja jätin taakseni kaksion täynnä materiaalista omaisuutta. Kuvassa näkyy kaksi sinistä laatikkoa, mihin sai laittaa omia henkilökohtaisia tavaroita. Toisin sanoen laatikosta löytyi alusvaatteita, sukkia, hygieniajuttuja, laastareita ja muuta pientä välttämätöntä. Alhaalla repun takana säilytin omaa läppäriä ja lenkkareita, mutta siinäpä olikin aikalailla se omaisuus, mitä tuolloin pidin mukanani.

Varusmiespalvelus oli mulle ensimmäinen niin sanottu merkki siitä, että selviäisin huomattavasti vähemmällä tavaralla kuin mitä omistan. Koska pukeuduin joka päivä puolustusvoimien tarjoamiin vaatteisiin, aloin kyseenalaistamaan sitä, miten paljon kotona vaatekaapissa olikaan vaatteita ja vieläpä sellaisia, mitkä eivät olleet edes omaa kokoani. Äärettömän paljon ulkona vietetty aika opetti, että vaatteen materiaalilla on paljon merkitystä siihen, pysynkö lämpimänä ja miten pitää pukeutua, että on hyvä olla.

Aluks mä en edes tiennyt sanaa minimalisti sen tarkemmin vaan aloin kotona ärsyyntyä tavarapaljouteen ja esimerkiksi huulipunia mulla oli kymmeniä, joista suurinta osaa en edes koskaan käyttänyt. Intin vuoksi olin lopettanut meikkaamisen ja enää lomillakaan en jaksanut vaivautua. Kodin raivaamisen aloitin aikalailla paria kuukautta ennen kotiutumista, eli keväällä 2017. Kaipasin muutosta elämään, koska iso elämänmuutos oli lähellä, sillä kotiutuminen muutti uudelleen arkea. Kunnon raivaamisen aloitinkin sitten kesällä, kun kotiuduin ja se jatkui aina vuoden loppuun saakka.

Viime vuonna oli helppo luopua selvästi ylimääräisestä, kuten vääränkokoisista vaatteista, meikeistä, rikkinäisistä esineistä ja tavaroista ja asioista, joita en ollu vuosiin käyttänyt tai tuntui selvästi ylimääräiseltä ittelle. Talvella aloin käymään läpi myös tunteisiin perustuvia tavaroita, kuten kirjeitä, piirrustuksia, askartelutavaroita ja matkamuistoja.
varusmiehestäminimalistiksi-2
Tällä hetkellä mun omaisuudesta on reilut puolet lähtenyt eteenpäin jos verrataan siihen, miten paljon omistin ennen palveluksen aloittamista. Nyt ensimmäistä kertaa yksin asuessa mulla on selkeä visio, minkälaisella määrällä tavaraa selviän, joten tarkoitus on käydä läpi vielä uudelleen muuttolaatikot, jotka uuteen kotiin oon kantanut. Haluan elää sellaisella määrällä tavaraa, että kotona tuntuu hyvältä ja mitä tarvitsen. Oon kyllästynyt kuluttamaan hirveenä aikaa tärkeiden tavaroiden etsimiseen, kun ylimääräiset tavarat on aina edessä. Se helpottaa arkea huomattavasti.

Tavaran minimoimisen myötä oon ymmärtänyt, että haluan käyttää aikani oikeasti itselle merkityksellisiin asioihin. Esimerkiksi säilytin useampaa isoa pahvilaatikkoa täynnä erilaisia askartelutavaroita ihan varalta jos joskus sattuisin innostumaan, mutta ikinä niin ei käynyt. Annoin askarteluvälineet eteenpäin niistä oikeasti hyötyvälle ihmiselle ja sen sijaan laatikoihin järjestelin lankakeriä, joista neulon lahjoitukseen villasukkia. Näin hyödynnän säilytystilan oikeasti itselle merkityksellisiin asioihin.

Minimalismi on toisin sanoen mulle varsin uusi juttu ja koen olevani vieläkin melko alkupäässä, vaikka paljon työtä sen eteen oon tehnyt reilun vuoden. Mun lähtöpiste oli kuitenkin melkoisen hamstraajan koti, joten työtä on saanut ja saa vieläkin tehdä! Minimalismisuuden myötä oon kasvanut ja löytänyt kiinnostuksen niin yksinkertaisesta elämästä kuin kiinnittää huomiota eettisyyteen, ekologisuuteen ja luonnonmukaisuuteen. Mulle nää asiat kävelee käsikädessä ja haluan kiinnittää huomion hyvään :-)

Mikä sun tarina minimalistisuuteen on?

6 kommenttia:

  1. Mulla alkoi tavara-ahdistus syntyä, kun aloimme odottamaan lasta ja muutto oli edessä. Muutossa raivasin maha pystyssä kaiken ylimääräisen pois ja olin hetken tyytyväinen, kunnes.. Uuteen kotiin sitten ihmiset toivat ihan mielettömästi kaikkea vauvatavaraa, niin hyödyllistä kuin myös hyödytöntä ja tuntui, että jäin kaiken sen vauvatavaran alle. Vielä 3vuotta myöhemmin homma on ihan kesken, mutta huomattavasti paremmalla suunnalla ja pyrkimys on koko ajan tarkastella ja vähentää turhia asioita kotoa pois :) Tosi kiva postaus, voin uskoa miten tuo intti herätti ajattelemaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutto on kyllä erinomainen tsemppaaja karistamaan turhia tavaroita pois! :-) ihanaa, että suunta on kuitenkin koko ajan parempaan päin!

      Poista
  2. Vau, ihailtavaa karsimista! Luen innolla näitä minimalismijuttuja ja yritän itsekin karsia turhaa ja opetella luopumista, vaikka se onkin yllättävän vaikeaa. Jostain iskee aina "kaiken varalta" -ajatukset, vaikka käytännössä en olisikaan tarvinnut tavaraa / asiaa aikoihin, jos ollenkaan.

    Kiitos näistä inspiroivista postauksista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon! Uskon, että jokainen ihminen kehittyy luopumisessa, sillä itsekin oon aiemmin ollut "kaiken varalta" -säästelijä, mutta siitäkin on päässyt eroon :-)

      Poista
  3. Löysin blogisi äskettäin ja jää kyllä lukuun! Olemme lähes saman ikäiset ja löydän blogistasi paljon ajatuksia, jotka jaan. Oma karsiminen lähti reilu vuosi sitten kun muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan. Asuntojen väliin jäi vajaa kuukausi "koditonta" aikaa, jolloin käyttötavarat olivat pakattuna yhteen laukkuun. Tämän jälkeen sitä on jäänyt pohtimaan kuinka paljon todella tarvitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) se on totta, että "valaistuu" nähdessä pärjäävänsä vähemmällä ja hyvä niin!

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan