30. huhtikuuta 2018

in

Tässä on hyvä olla

hetkessä-2Tiedättekö sen ihmispersoonan, joka elää tulevaisuudessa? Pohtii tulevaa syksyä, ensi kevättä ja mitä elämässä on viiden vuoden päästä. Sellainen ihminen minä oon.

Oon koko elämäni ajan suunnitellut eri asioita ja aikakausia etukäteen ja se vähentää stressin syntymistä. Oon kova ihminen stressaamaan ja sen vuoksi ajoissa hyvän suunnitelman tekeminen on vähän kuin puoliksi jo toteutettu. Tämä ominaisuus ei oo elämässä paljoa häirinnyt, sillä oon aina tiennyt, mitä tulevalta haluan. Suunnitelmat ovat monesti vaihtuneet, mutta koskaan en ole jäänyt niin sanotusti tyhjän päälle.
hetkessä
Pienestä pitäen halusin kirjailijaksi, mutta lukiovuosina koin toimittajan ammatin todennäköisemmäksi tieksi. Tein lukiovuosina töitä viikonlopputoimittajana paikallislehdessä. Hain naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen 1,5 vuotta aikaisemmin, lukion toisena vuotena, jotta varmasti pääsisin haluamaani saapumiserään ja aikaisin tehdyt suunnitelmat tuottivat tulosta. Olin tuolloin päättänyt, että suorittaisin palvelukseni joko lääkinnässä tai tiedotuksessa. Lopulta valitsin varusmiestoimittajan paikan lääkinnän sijaan. Kotiutumisen jälkeen aloitin suoraan työt kesätoimittajana ja sen jälkeen tein töitä myyjänä sekä freelancer-toimittajana. Tarkoituksena oli tulevana kesänä mennä uudelleen kesätoimittajaksi, mutta lopulta päätinkin valita toisin.

Nyt olen tilanteessa, jossa en ole varma, mitä tulevaisuudelta haluan. Mulla on työpaikka, jossa töitä on, mutta mitä oikeasti haluan tehdä isona, sitä en tiedä.

Oon itkenyt itseni epätoivon partaalle jo useita kertoja. Parhaimmat ystäväni opiskelevat joko ammattikorkeassa tai yliopistossa sekä muutama muu on nyt pänttäämässä pääsykokeisiin, jotta korkeakoulun ovet avautuisivat syksyllä. Minä taas istun kotona sohvalla työpäivän päätteeksi ja pohdin, mitä voisin haluta tulevaisuudessa opiskella.

Ensimmäistä kertaa elämässä oon tilanteessa, että en tiedä elämääni kesää pidemmälle. Tiedän kyllä, että aikuisopiskelu kestää vielä ensikevääseen asti, mutta muuten elämäni on tyhjä aukeama keskeneräisessä kirjassa.
hetkessä-3
Eilen Janne kirjoitti äärimmäisen hyvän postauksen "Miten jahdata unelmia, joita ei tiedä?", joka avasi itsenikin pohtimaan, voisinko vihdoinkin hyväksyä etten vielä tiedä, mitä haluan tehdä isona ja nauttia tästä hetkestä. En ole pahemmin elänyt hetkessä ja antanut itselleni mahdollisuutta olla pohtimatta tulevaisuutta niin vakavalla otteella. Ehkä on hyvä, etten ole suunnitellut pienenä lapsena jo itselleni tulevaisuuden uraa, jota ankarasti noudattaisin.

Tämän hetken unelmani onkin oppia olemaan tässä hetkessä niin, että on hyvä olla. Tulevaisuus tulee odottamattakin. Sen kuitenkin tiedän, että toimittajan ura ei ole itselleni luotu, vaikka ihmisten tarinoiden kuunteleminen on ollut yksi parhaimmista asioista, mitä olen elämässäni saanut tehdä. Jokin sisälläni sanoo, että ehkä nyt pitäisi kokeilla sitä polkua, minkä jätin kulkematta varusmiespalveluksessa.

2 kommenttia:

  1. Tää on niin tuttua!! Jotenkin sitä vain haluaisi nähdä jo itsensä tekemässä itselle mieleistä unelmien vakiduunia: jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta on toisinaan tosi ärsyttävää! Ja kun ei aina ole edes ihan varma, mikä olisi se tavoite, johon lähtisi tähtäämään! Mutta niin se vain on, että just nyt pitäisi nähdä tämän elämäntilanteen ja esim. sen joustavuuden hyvät puolet :) Vakityö saattaa osua kohdalle vasta vuosien tai lähemmäs kymmenen vuoden päästä, joten ihan turhuutta olisi kuluttaa nää vuodet vain sitä odottamalla.. ja just tässäkin elämäntilanteessa on niin paljon sellaista, mitä varmasti vakkariduunia tehdessä kaipaisin!

    VastaaPoista
  2. Tämäpä juuri! Elämää ei voi elää eilisessä tai huomisessa, se pitää elää tänään. Toki on tervettä pohtia ja suunnitella tulevaa, mutta toisinaan itselle ei tarvis olla niin ankara :-)

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan