8. helmikuuta 2018

in

"This is what makes us girls"

Mulla tuli instagramissa vastaan kuva nuoresta naisesta, joka oli meikannut kasvonsa vahvalla silmämeikillä ja kirkkaan punaisella huulipunalla. Kuvatekstiksi hän oli kirjoittanut ”This is what makes us girls”. Saatoin ihan hieman triggeröityä asiasta, mutta en osaa olla ottamatta asiaan kantaa.
thisis
Mä harrastin 5-vuotiaasta lähtien yleisurheilua ja meidän urheiluseurassa tytöille oli tiukat shortsit ja lyhyt, valtalonmyöntäinen toppi puettavana jokaisiin kilpailuihin. Jo 8-vuotiaana pidin itseäni lihavana kyseisessä napapaidassa ja parien kisojen jälkeen päätin, että laitan päälleni t-paidan tai pitkän topin. Näin vuosia myöhemmin katsoessa tuota kuvaa 8-vuotiaan tytön kropasta, en voi kuin järkyttyä, miten ihmeessä noin pieni lapsi on voinut ajatella olevansa lihava?
Medialla on ollut pitkä vaikutus lähes jokaiseen nuoreen siitä, miltä ihmisen pitää näyttää. Omassa lapsuudessa se on tullut vahvasti barbeista ja elokuvista, teini-iässä sosiaalinen media ja mainonta taas otti ison vallan ja ne on vaikuttanut nykyhetkiin saakka. Jos meille opetetaan jo pienenä leikkimään barbeilla, joilla on laiha kroppa, suuret rinnat, vaaleat pitkät hiukset, siniset silmät ja kirkkaan punaiset huulet, mitäpä voisi olettaa, että vuosien saatossa me ajatellaan naiseudesta ja naisen kropasta? Tai jos me katsotaan somesta aina vaan upeampia kuvia kauniista naisista, jotka kertovat meikkikerroksen tekevän meistä naisia, mitä me siitä opitaan?

Meikki ei tee meistä naisia

Neljä viidestä naisesta kokee paineita siitä, miltä hän näyttää.
Mä oon lopenkyllästynyt siihen, että mainokset pursuaa ajatusmaailmaa, että meikki tekee meistä naisia. Mä olen yhtälailla nainen, vaikka en käytä päivittäin meikkiä ja vaikka toisinaan jaloista kasvaa karvoja, kun en ole muistanut ebiloida. Mä olen nainen, vaikka en pakosti täytä niitä kriteerejä, mitä mainonnassa meille annetaan. Mulla käy ihan järkyttävän paljon sääliksi kaikkia niitä tyttöjä, naisia, poikia, miehiä ja muun sukupuolisia, jotka kokee tarvitsevansa ylimääräistä ollakseen jotain. Tiesitkö, että vain 20% naisista ei koe lainkaan paineita omasta ulkonäöstä ja vastaava luku miehillä on 43 prosenttia? Siis neljä viidestä naisesta kokee paineita siitä, miltä hän näyttää. (Lähde)
Kun mä tapasin muutamia vuosia sitten mieheni, mä pelkäsin ihan järkyttävän paljon sitä päivää, kun hän näkis mut ilman meikkiä. Kerran lähdin yöllä hakemaan häntä mun luokse yöksi ja olin kerennyt käydä jo saunassa ja pestä kasvoni. Pohdin pitkän tovin, meikkaisinko uudelleen ja pesisin meikkini sitten, kun tultaisiin takaisin. Mies kuitenkin sanoi, että älä ala meikkaamaan vaan tuu hakemaan. Kun istuin autossa odottaen siinä kerrostalon pihassa, pakokauhu valtas mielen. Mun itsetunto oli niin hajalla siitä, miltä mä näytin luonnostaan.
thisis-3
Ennen kuin mä lopetin meikkaamisen kokonaan, mä tykkäsin meikata ja se tuntui omalla tavalla taiteelta, kun siveltimillä sai aikaan jotain kaunista. Ymmärrän siis, miksi moni ihminen meikkaa. Meikki voi olla myös itsensä ilmaisemisen keino enkä todellakaan tällä tekstillä tarkoita, että meikki olisi pahasta. Näen pahana sen, mitä yhteiskunta tekee toisten ajatusmaailmoille.
Mä aloin meikkaamaan vasta seitsemännen luokan lopussa ja lopetin lukion kolmannella luokalla. Mä oon aina ollut hieman poikatyttö ja luonnonlapsi, mutta sosiaaliset paineet sai haluamaan, että kuuluisin joukkoon enkä erottuis sieltä niin vahvasti. Kun opin rakastamaan omaa luonnettani, opin myös rakastamaan itseäni. Koska kelpaan itselleni täysin luonnollisena, en enää yksinkertaisesti kaivannut ulkonäköni parantelua kosmetiikalla.
Valehtelisin jos väittäisin, että pystyn kokonaan ignooraamaan sosiaalisesta mediasta ja mainonnasta tulevat paineet. Mä pohdin usein, teenkö väärin näyttäessä tältä, kun muut näyttää tuolta. Usein olo on kuin vastarannan kiiskillä, sillä vastustan sitä, mitä suurin osa kannattaa.

Ulkonäköpaineiden aiheuttajia on monia

Tuoreen valtakunnallisen kyselytutkimuksen mukaan yli puolet 12–19-vuotiaista suomalaistytöistä kokee sosiaalisen median aiheuttavan ulkonäköpaineita. (Lähde) Kyseinen pätkä on uutisesta, mikä julkaistiin kolme vuotta sitten, mutta en usko asian muuttuneen. Musta tää on tajuttoman surullista. Ulkonäköpaineet on koko yhteiskunnan ongelma, mutta siltikin mainostetaan ja markkinoidaan vaan enemmän ja enemmän meikkejä ja ihmevoiteita, mitkä saa ulkonäöstä täydellisen. Mä en käytä kasvoihini tällä hetkellä mitään ja mun ihoni on paljon paremmassa kunnossa kuin noina teinivuosina.
thisis-2
Tää ylempi kuva on vuodelta 2009, kun olin 12-vuotias. Mua hävetti ihan hirveenä, että olin tuolloin niin lihava. Nyt kun katon tätä kuvaa, en näe läskiä missään toisin kuin tuolloin oisin voinut näyttää monta kohtaa, mistä läskiä pursusi. Vielä tuolloin ulkonäköpaineita ei pahemmin tullut somesta, sillä yleisimmät verkkosivustot oli irc-galleria, kavereita.net ja uutukainen facebook. Niilläkin verkkosivuilla käytiin tietokoneella, eikä puhelimen välityksellä. Mä koin enimmät paineet tulleen juurikin todellisesta elämästä. Jos sun vaatekoko olikin M, kun muilla se oli S, sä olit lihava. Toisaalta omakohtaiset paineet saattoivat tulla myös siitä, että tuolloin murrosikä tuli aikaisin ja olin huomattavasti pitempi ja kookkaampi.
Girls don’t just simply decide to hate their bodies, we teach them to.
Mä oon onnellinen, että mun pienemmät siskot eivät oo oppineet meikkaamaan. He ovat luonnostaan kauniita ja siitä oon heidän puolestaan kiitollinen, että he ovat osanneet pitää ulkoiset ulkonäköpaineet mahdollisimman etäällä itsestään. Samaa toivon tulevaisuudessa omille lapsille, että he pystyisivät kasvamaan mahdollisimman kaukana turhista itsetuntoa hajottavista tekijöistä ja nauttisivat niistä asioita, millä loppujen lopuksi on merkitystä.
Ulkonäköpaineet eivät ainoastaan koske meikkaamista tai kropan rasvaprosenttia. Se on ne kaikki pienet kommentit, mitä saatat ihmiselle sanoa. Mä esimerkiksi lopetin silmälasien käytön kahdeksan vuoden ajaksi, sillä ihmiset eivät lopettaneet kommentoimasta, miten isoilta mun silmät näyttää silmälasien kautta. Myös ala-asteella sain traumat, kun yksi luokan tytöistä alkoi kaikkien edessä naureskelemaan, miten mulla kasvaa viikset. Lopulta jouduin tekemään paljon henkistä työtä itteni kanssa siitä, että kaikilla ihmisillä on ihokarvoja eikä se tee niistä viiksiä. Meillä jokaisella on uniikki itsetunto, ja sen eteen pitäisi tehdä enemmän työtä, ettei me olla ainoastaan hajottamassa toisten itsetuntoja.
Ihania esimerkkejä rohkeista naisista, joita arvostan, ovat esimerkiksi MogliAlicia Keys ja Claire Michelle. Heidän kautta jaksan uskoa, että varsinkin murrosiän koetuksella olevat nuoret saisivat vahvoja roolimalleja elämäänsä.

Leave a comment:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan