20. tammikuuta 2018

in

Milton tavarasta pitäisi päästää irti?

quotesminimalism-4
Mä oon viime aikoina pohtinut vahvasti mun sidettä tavaroihin ja materiaaliin. Ehkä liiaksi, sillä päädyin yöllä kirjoittamaan omia pohdintoja, joista tää postauskin lopulta rakentui.
Omaa luonnetta kuvaillessa sanoisin olevani itsepäinen ja vahvat tunteet omaava ihminen. Mä rakennan tunnesiteen niin ihmiseen, hetkeen kuin tavaraan. Mulla on saattanut roikkua laatikossa kymmenen vuotta vanha pahvinen pöllö vaan sen takia, että mulla on ollut siihen niin vahvat muistot ja tunneside.
Me ollaan Villen kanssa muutettu kolmesti ja jokaisella kerralla Ville on jaksanut muistuttaa, kuinka paljon mulla on ollut turhaa tavaraa. Yhteisten tavaroiden lisäksi Ville on muuttokuormaan pakannut omat vaatteet ja pelikonsolin, kun itse oon tuonut laatikkokaupalla kirjoja, askartelutavaroita, muistoja, isoja pinoja papereita, koruja ja ihan turhaa tilpehööriä.quotesminimalism-5Turhan tavaran määrään oon herännyt vasta pikkuhiljaa. Aluksi saatoin huomata, että oon säästänyt lipaston laatikkoon kaksi vuotta vanhoja, maksettu laskuja. Ihan vaan varalta, jos joskus tulee laskujen kaa ongelmia. Jossain vaiheessa se on saattanut olla farkut, joita oon säästellyt, jos joskus olisinkin laihempi kuin nyt. Näitä asioita pohtiessa miettii, että mitä ihmettä mun päässä pyörii tällaisten tavaroiden hamstraamisessa?
Ylimääräisestä tavarasta eroon pääseminen on järjettömän raskasta, sillä sitä tavaraa vaan on. Meidän koti ei pursua tavarasta, vaan kaikki on siististi laatikoissa. Siinä se juju ehkä onkin, että tavaran ollessa poissa silmistä, sitä pikkuhiljaa kerääntyy enemmän ja enemmän. Mä oon tosi tarkka siisteydestä ja kaikki on piilossa. Vaatehuoneeseen mennessä on kuitenkin lattialla kolme isoa laatikkoa päällekäin ja eteisen kaapit on ahtaasti, mutta siististi täynnä.quotesminimalism-2Mä vuokrasin joulukuun puolessa välissä kirpputoripöydän neljäksi viikoksi ja eilen kävin hakemassa myymättä jääneet tavarat pois. 28 vuorokauden aikana sain myytyä 116 itselle turhaa tavaraa pois ja pöytävuokran jälkeen se tarkoitti yhteensä 190,5 euroa. Tavaroiden ostohintaa yhteensä en uskalla edes veikata, mutta sillä ei ole enää väliä. Koti on nyt 116 tavaraa kevyempi ja se antaa lohtua jatkaa.
Aluksi ajattelin, että en varmasti jaksa enää uudelleen vuokrata kirppispöytää, mutta tää kokemus antoi lisää uskoa. Tärkeintä mulle oli, että saisin kerättyä pöydän myynneillä kokoon pöydän vuokran ettei sitä tarvitsisi maksaa omasta pussista. Toisin kuitenkin kävi ja jäin huomattavasti plussalle.
Varasin jo uudelleen kirppispöydän helmikuun lopulle, joten tässä on viisi viikkoa aikaa taas tyhjentää kaappeja itselle turhista tavaroista. Toki myytävää tulee myös vanhempieni kotoa, jotka yrittävät päästä ylimääräisestä tavarasta eroon, että olisi tilaa remontoida.quotesminimalismOngelman ilmetessä on ollut toisaalta helppoa edetä. En tarvitse täysin minimalistista kotia, vaan haluan oikeasti eroon turhasta tavarasta. Kun tarvitsen verokorttini, on se huomattavasti helpompaa löytää paperinipusta, jossa on oikeasti tarpeelliset paperit eikä paperikasasta, jossa on kolme vuotta vanhoja, maksettuja laskuja. Jos haluan mitata meidän sohvan leveyden, ois kiva löytää mitta heti eikä ensin koluta kaikki mahdolliset laatikot tyhjiksi, jonka jälkeen mitta löytyy laatikon pohjalta.
Mikä lopulta on tarpeellinen tavara? Mä uskon jokaisen ihmisen tietävän sen, kun alkaa kaappeja ja laatikoita käymään läpi. Mieli pitää olla avoin ja muistaa kriittinen asenne, että kaikkea ei voi vain hamstrata vuodesta toiseen. Esimerkiksi itse tarvitsen repun, mutta en tarvitse viittä eri reppua ja laukkua. Laitoin kolme pois ja nyt jäljellä on kaksi. En tarvitse myöskään kuulokkeita, mitä oon viimeksi käyttänyt lähes kaksi vuotta sitten, mutta repusta löytyy nappikuulokkeet, mitä oon käyttänyt viikottain.
Näin jälkeen päin musta tuntuu, että tavaraa on tullut hamstrattua vuosien varrella muistojen ja ”joku päivä mä tarviin tätä” -asenteen myötä. Oon monesti ajatellut, että säästän rahaa jos säästän jotain tavaraa tulevaisuuden varalle. Meistä kukaan ei kuitenkaan osaa tulevaisuutta lukea eikä voida kaikesta tietää, että tätä tuun tarvii viiden vuoden päästä. On toki ymmärrettävää, että kaapista löytyy valmiina pieni kasa nauloja ja ruuveja, mutta liian pienien vaatteiden säilyttäminen ainakin omalla kohdalla on ihan turhaa. Vaatteita voi aina ostaa kirpputorilta edullisesti mikäli jossain vaiheessa oma kroppa muuttaisi muotoaan.quotesminimalism-3Mä vihdoinkin oon oppinut päästämään tavaroista irti. Ulkomaanmatkoilta mun ei tarvii säilyttää kaikkia mahdollisia lippuja ja lappuja, vaan muistot kulkee päiväkirjassa ja mielessä.
”Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.” – Nuuskamuikkunen
Mä oon aina rakastanut muumien viisauksia ja tää Nuuskamuikkusen sitaatti on kyllä sellanen elämää kantava viisaus. Mä mielummin matkustan, otan kuvia ja videoita, mutta en osta jokaista turistitavaraa, joita pitäisi kantaa elämän mukana paikasta toiseen.
Mun valokuvaajaopettaja kerran kysyi, että onko tärkeämpää, että häistä on 50 erinomaista kuvaa vai 200 ihan ok kuvaa. 200 ihan ok -kuvan seasta ei huomaa niitä 50 erinomaista kuvaa, sillä selattavaa on liikaa. Tällä samalla teemalla tahdon myös elää. Mielummin kotoa löytyy pari matkamuistoesinettä, jotka ovat kauniita ja tärkeitä kuin säilyttäisin laatikkokaupalla jokaista lentolippua, esitettä ja tavaraa. Silloin tärkeiden matkamuistojen merkitys pienenee, kun tavaraa pursuaisi niin paljon.

Leave a comment:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan