20. joulukuuta 2017

in

Vaatteiden todellinen hinta

vaattenhinta-3
Jonna kirjoitti syyskuussa erittäin hyvän postauksen vaatteista [klik] ja ajattelin puhua samasta asiasta itsekin. Menin Netflixiin ja katsoin Jonnan mainitseman leffan nimeltä The true cost. Dokumentti herätti itsessäni varmuuden tunnetta siinä, mitä olen tekemässä.
Meidän kotona on tehty elämäntapamuutoksia kohti eettisempää ja minimalistisempaa elämää. Ollaan pitkin vuotta myyty meille turhia tavaroita, huonekaluja ja vaatteita. Nyt viimeisimpinä ollaan tehty vaatehuoneeseen useampi siivousurakka, tai no mä oon tehnyt. Ville meni vaatehuoneeseen ja tyhjensi hyllyiltä reippaasti yli puolet vaatteistaan ikean säkkiin ja sanoi, että ne voi myydä pois. Itselle vaatteista luopuminen olikin hankalampaa ja oon pikkuhiljaa ottanut hyllyltä pois vaatteita, joita en ole käyttänyt yli puoleen vuoteen. Nyt ollaan päädytty aikalailla tilanteeseen, että hyllyillä on oikeasti käytössä olevat vaatteet. Koska ikean säkkejä alkoi kertyä useampia, vuokrattiin paikallisesta Kirppis Ruususesta pöytä kuukaudeksi (pöytänumero 23!) ja ollaan nyt tammikuun puoleen väliin asti myymässä siellä vaatteita.
vaattenhinta-2

Mikä vaatteiden hinta oikeasti on?

Tavarasta ja vaatteista luopuessa oon alkanut pohtimaan enemmän, mikä vaatteiden todellinen hinta on. Kuinka paljon vaatteista oikeasti maksetaan puuvillan viljelijälle tai ompelijalle palkkaa? Minkälaiset työolosuhteet näillä ihmisillä on? Onko mun päällä oleva paita maksettu jonkun toisen ihmisen hengellä?
The true cost -dokumentti avas monella tavalla silmät sen asian suhteen, että mä en halua tukea sellaisia vaateyrityksiä, jotka eivät välitä ihmisistä ja maailmasta. Puuvillan kasvatuksessa käytetään järjettömiä määriä myrkyllisiä kemikaaleja ja vaatteiden teossa käytetty vesi annetaan valua myrkkyineen luontoon ja ihmisten juomaveteen Intiassa. Ihan järjetöntä!
Luonto ei oo ainoa, mikä kärsii, vaan vaatebisneksessä vaatteet tehdään kehitysmaiden ihmisten verellä. Ilman oikeuksia kunnon palkasta, työturvallisuudesta, eläkkeestä, äitiysrahasta tai inhimillisistä työajoista puhumattakaan ihmiset kärsii, että me voidaan ostaa viiden euron paita, mitä käytetään muutamia kertoja ja jätetään sitten hyllyille roikkumaan.
vaattenhinta-4
Olin yhteen aikaan töissä kauppakeskuksessa, jossa lähes joka kuukausi oli jotakin tarjouksia tai niin sanottuja hulluja päiviä. Vaikka asiakkaiden myötä työntekijälle on mahdollista maksaa palkkaa, en pysty vieläkään käsittämään, miten paljon ihmiset ostaa turhaa tavaraa. Rahaa käytetään satoja euroja siihen, että alushousut on kaksi euroa halvemmat tai kenkiä saa tarjoushintaan. Osa asiakkaista osti jopa kymmeniä pareja tarjouskenkiä. Kun takkien ylle kirjoitetaan ”tarjouksessa”, katoaa ihmisen järki takin tarpeellisuudesta. Ihminen ajattelee säästävänsä tarjouksen kautta, mutta poistuu kaupasta satoja euroja köyhempänä.
Jokainen pystyy vaikuttamaan vaatebisneksen suuntaan. Loppujen lopuksi isot yritykset ja kauppaketjut haluavat ainoastaan saada ihmiselle rikkaan tunteen, sillä halpoihin vaatteisiin ihmisillä on varaa ja saa tuntemaan rikkaaksi, mikä on hetkellistä onnellisuutta. Dokumentissa kuitenkin todettiin, että tutkimusten perusteella materiaalin omistaminen tekee onnettomammaksi ihmiseksi.
Kuinka monet kengät sulla on ja kuinka monia niistä käytät? Tän tyyppiset kysymykset on hyviä sillon, kun haluaa päästä eroon massiivisesta tavaramäärästä. Päätös voi olla myös se, ettei tee heräteostoksia. Tai se, että ostaa käytettynä. Päätös voi olla se, että ostaa vain kotimaassa tehtyjä vaatteita tai sellaisia, joissa vaatteen tekijä saa kunnon palkkaa. Päätös voi olla myös se, että tekee vaatteet itse. Mikä tahansa päätös on, iso tai pieni, se on kuitenkin aina parempaan suuntaan.
vaattenhinta

Kulutuksen juhlaa tai entä jos ei sittenkään?

Mä oon aina ollut kirpputori-ihminen, mutta tän syksyn myötä oon kiinnostunut myös tekemään vaatteita itse. Kolmas vaihtoehto on etsiä yrityksiä, jotka oikeasti välittää. Haluan panostaa laatuun ja kestävyyteen niin, että vaatteet ei oo kertakäyttökamaa.
Mä osaan ommella, neuloa ja virkata, joten villapaidat ja perinteiset pitkähihaiset on varmasti toteuttamisen arvoisia ideoita. Oon toki löytänyt niin Suomesta kuin Euroopasta pieniä yrityksiä, jotka välittää eettisyydestä ja heidän kaupoissa asioin varmasti, kun uusille vaatteille tulee tarvetta!
Me eletään kulutuksen kautta, missä enempi on parempi. Kahdella farkuilla ei pärjää, vaan kaapissa pitää olla ainakin viidet. Mutta mikä todellisuus on? Huomasin omassa käytössäni, että vaikka hyllyillä oli useammat farkut, käytin aina vain mustia tai sinisiä. Niinpä jätin ne kahdet kaappiin ja muut sai lähteä. Monen paidan kohdalla ajattelin: ”Noh kyllä mä tätä jossain vaiheessa käytän”, mutta paitaa ei tullut ikinä käytettyä. Nyt vaatteita ollessa vähemmän, tulee vaatteita käytettyä monipuolisemmin ja enemmän, mikä niiden tarkoituskin on! Ei paitaa oo suunniteltu käytettäväksi vain uudenvuoden bileissä ja sitten jättämään hyllyille!
Mikään ei tuu hetkessä eikä meilläkään vielä kaikesta turhasta oo päästy eroon. Esimerkiksi keittiö on sellainen paikka, johon ei olla uskallettu koskea. Hurjat pinot muumimukeja ja -kuppeja, iittalan astioita ja arabiaa on meidän taloudessa asia, mistä ei voida millään luopua. Sen sijaan ollaan tehty parempaan suuntaan meneviä päätöksiä vaatteissa, joista meidän on paljon helpompi luopua, myydää tai lahjoittaa eteenpäin niitä käyttäville! :-)

Leave a comment:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan