17. joulukuuta 2017

in

Pääsin eroon kosmetiikkariippuvuudesta

luonnollisuus-4
Kun mietit aamurutiineja, kuinka paljon aikaa menee kauneuden eteen? Kuinka montaa eri kosmetiikkapurkkia käytät aamun tai koko päivän aikana? Mä myönnän, että mä oon ollut kosmetiikkariippuvainen. 

Mä oon yks niistä lukuisista tytöistä, joka sai aikaisen murrosiän myötä vaikean aknen elämää täyttämään huonolla itsetunnolla ja monta vuotta kestävällä itsevihalla. Mun murrosikä alkoi näkymään ala-asteen neljännellä luokalla ja akne puhkesi noin vuosi siitä myöhemmin. Finnit ja epäpuhtaudet täyttivät otsan, leuan, selän ja rintakehän.
Ala-asteen ajan mulla oli otsatukka, mikä vaikeutti aknea, sillä murrosikäisenä hiukset rasvottu jo päivässä. Siitä syystä otsa oli pahimmassa kunnossa. Yläasteelle mentäessä seitsemännellä luokalla sain ammattilaiselta ohjeet, miten hoitaa ihoa. Silloin mua neuvottiin kasvattamaan otsatukka pois, jotta iho saisi hengittää.
Kahdeksannella luokalla löysin meikit ja sen kautta aloin peittämään aknea, mikä oli varsinainen virhe. Meikki kuului joka päivä naamaan eikä kodin ulkopuolelle voinut ilman meikkiä lähteä. Kuvia ei kukaan saanut missään nimessä ottaa mikäli en ollut meikannut. Sitä jatkui kuitenkin lukion toiselle luokalle asti. Meikkiä kului ja pakkelit peittivät aknea. Abivuoden puolessa välissä päätin kuitenkin tehdä muutoksen, sillä en enää halunnut peittää itseäni meikkikerroksen alle.
luonnollisuus-2 luonnollisuus
Mä soitin normaalisti neuvolaan ja keskustelin, olisko mulla mahdollisuutta vaihtaa e-pillereitä niin, että saisin sellaiset, joilla akne lähtisi paranemaan. Sain ajan lääkärille ja kävin neuvolassa näyttämässä ihoa, minkä perusteella lääkäri vaihtoi mun pillereiden merkkiä. Mulla ei ole käytössä akneen määrättyjä pillereitä, vaan vähän normaalia vahvemmat e-pillerit.
Ensimmäinen kuukausi uusilla pillereillä teki ihosta pahempi kuntoisen kuin koskaan, mutta kuukauden jälkeen iho lähti paranemaan ja lopulta kaikki finnit katos. Siitä puoli vuotta myöhemmin lähdin suorittamaan varusmiespalvelusta, minkä vuoksi meikki jäi kokonaan pois käytöstä.
Nyt lähes kaksi vuotta päivittäinen meikkaaminen on loppunut. Viimeksi värjäsin hiukseni puoli vuotta sitten ja tällä hetkellä oon ollut nyppimättä kulmia kuukauteen. Tarkoituksena on nähdä, millaiset kulmat on ”täysikasvuisena” ja muotoilla siitä mahdollisimman luonnollisen näköiset kulmat.
Mä tykkäsin ennen meikata, mutta nykyään se tuntuu todella turhalta. Tiedän niin monia parempia tarkoituksia, mihin laittaa rahaa. Toki normaaleihin kauppoihin on alkanut ilmestyä luonnonkosmetiikkaa myyntiin, mistä olen pohtinut ostavani itselleni ripsarin ja kulmakynän niille päiville, kun tekee mieli ehostaa kasvojen ilmettä.
luonnollisuus-3
Mun iho ei ole täydellinen ja mulla on paljon epäpuhtauksia. Mun kulmat on tällä hetkellä kamalan näköiset ja karvoja kasvaa joka suunnasta. Mun hiuksissa on laittoman näköinen tyvikasvu ja hiukset on kasvojen muotoon liian lyhyet. Siltikin oon elämään paljon tyytyväisempi ilman kosmetiikkaa. Kaikkein eniten meni aikaa hyväksyä oma peilikuva sellaisena kuin se on. Medialla on ollut useiden vuosien ajan aikaa muodostaa mun päähän kuva siitä, millainen ihminen on kaunis. Vaikka se kuva on pinttynyt mieleen, pikkuhiljaa oon saanut muutettua kuvaa niin, että luonnollinen hiusten omaväri on kauneinta. Puhtaat, neutraalin väriset kynnet sekä mieto tai jopa meikitön naama on parhain.
Sen lisäksi, että mulla säästyy aamulla huimasti aikaa, on mun iho paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Jos lasken kaikkien meikkien, hiusvärien ja -tuotteiden sekä kampaamoaikojen säästön, puhutaan useista sadoista euroista. En oo ikään käyttänyt hiuksiin erityisemmin lämpökäsittelyä, eri aineita tai muuta ylimääräistä, mutta hiusväriä on kulunut sitäkin enemmän. Siitäkin kierteestä tuntuu ihanalta päästä pikkuhiljaa eroon, kun oma väri puskee tulemaan!
En näe meikkaamista pahana asiana, mutta oon huolestunut median vallasta vaikuttaa erityisten nuorten minäkuvaan. Musta tuntuu henkisesti niin paljon paremmalta, kun mun elämä ei ole sidottu kosmetiikkaan vaan voin lähteä ja elää vapaasti. Muistan yläasteikäisenä kun kesällä ei halunnut mennä järveen uimaan, sillä meikit olis levinnyt. Nyt tuntuu surkealta ajatella, että on voinut sellaisen ilon jättää tekemättä vaan yhden pakkelikerroksen vuoksi. Mulla ei myöskään oo tapana olla totaalikieltäytyjä vaan mulla edelleen löytyy meikkipussi, missä on ”arkimeikit”. Sille ei oo ollut pariin kuukauteen tarvetta, mutta toisinaan tulee tapahtumia, jolloin haluan meikata enkä pidä sitä pahana. Omien lempipiirteiden korostaminen ei ole huono asia vaan lisää itsevarmuutta – on sentään löytynyt piirteitä, mistä tykkää!

Leave a comment:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan