12. lokakuuta 2018

in

Wear your values

wearyourvalues-4 wearyourvalues-5 wearyourvalues-3
Yhteistyössä: Store of Hope
Meille monelle pukeutuminen on asia, millä tuomme esiin sitä, mitä olemme ja millaisen kuvan haluamme itsestämme antaa. Pukeutuminen saattaa olla iso osa omaa identiteettiä, ja niin se on myös osaksi itsellänikin.

Oon perheen keskimmäinen lapsi, joten pienenä käytin isosisarusteni vaatteita ja jo ala-asteelta oon kierrellyt eri kirpputoreja läpi tiedostamatta sille sen suurempaa syytä. Tein useita heräteostoksia ja kun vanhenin, tarttui mukaan myös suurimmat vaateketjut verkkokauppoineen. Vaatekaapit pursusivat vaatteita ja oma tyyli vaihtui tiuhaan tahtiin. Olin mukana pikamuodissa, enkä edes tajunnut sitä.

Minimalismin myötä luovuin aluksi väärän kokoisista vaatteista, sitten niistä mitä en ollut käyttänyt vuoteen ja lopulta päädyin tutkimaan, mitä materiaalia vaatteeni oikein ovat. Tietous pikamuodin hirveyksistä pysäytti miettimään, haluanko kantaa päälläni vaatteita, mitkä ei todellakaan ole samalla viivalla arvojeni kanssa.

Ole esimerkki teoilla, älä pelkästään sanoilla. Se oli oppi, mitä halusin toteuttaa.
wearyourvalues wearyourvalues-6 wearyourvalues-2Vuosia sitten tilasin isojen pikamuotivaateketjujen verkkokaupasta parin kuukauden välein itselleni uusia vaatteita ja omasin tunnukset heidän erilaisiin Clubeihin. Kiertelin myös ahkerasti kirpputoreja. Nykyään en osta vaatteita ellei jollekin tietylle vaatteelle ole tarvetta. Mikäli koen tarvitsevani jonkin vaatteen, kierrän ensin rauhassa kirpputorien valikoimaa tai harkitsen ostamista uutena. Mikäli haluan ostaa vaatteen uutena, oon tarkka sen suhteen, mistä vaate tulee.

Kuvissa päälläni on villapaita kirpputorilta viiden vuoden takaa ja takki aikalailla samojen vuosien takaa. Näihin yhteensä käytin alle kymmenen euroa ja ne palvelevat onneksi vuosienkin jälkeen. Mä en tiedä, kuka nää vaatteet on tehny, mistä materiaalit tulee, onko työntekijällä ollut inhimilliset työolosuhteet tai mitä näiden teettäminen on vaatinut luonnolta. Mä tiedän kuitenkin, että nää vaatteet käytetään täysin loppuun, kuten kuuluukin.

Mun kaulassa taas on Store of Hopen Moss -cashmirhuivi, minkä alkuperän taas tiedän. Villa ja cashmirvilla kammataan Keski-Aasian vuoristoilla asuvista vuohista, huivit tekee perheyrityksen työntekijät Nepalissa, joissa heillä on oikeudenmukaiset ja turvalliset olot ja mä tiedän, että näiden huivien tekijät saa oikean palkan työstään.

Kun sä tai mä avataan vaatekaapin ovi, kuinka monesta vaatteesta me tiedetään alkuperä materiaalin kasvusta lopulliseen tuotteeseen? Mä toivon, että jonain päivänä voitaisiin sanoa, että jokaisesta. Ja siihen aionkin tähdätä uusien vaatteiden kohdalla. Kierrättäminen ja kirppistely on äärettömän tärkeetä ja valitettavasti jokaisesta vaatteesta ei koko alkuperää saada tietää. Silloin voikin panostaa vaatteen laatuun, luonnollisiin materiaaleihin ja ostaa käytettynäkin vain vaatteita, mitä tietää käyttävänsä. 

Store of Hopen lempilainaus "Wear your values" pysäyttää mut usein miettimään. Vaatteet ei oo kertakäyttötavaraa, kuten pikamuoti opettaa. Vaatteet voi olla ajattomia jos niitä niin kohtelee. Pidä huolta vaatteistas ja anna niiden toimia siinä tarkoituksessa kuin ne on luotu eli käytettäviksi.

Mitä mä siis haluan mun pukeutumisen kertovan? Esimerkiksi sitä, että arvostan kierrättämistä, luonnollisia materiaaleja, ajattomia vaatteita ja oikeudenmukaisuutta työntekijöille. Mitä sä haluat sun pukeutumisen kertovan susta?

Pieni vinkki! Store of Hopella alkaa tänään pieni Mid Autumn -kampanja valikoiduista syksyn asusteista ja tarjoukset voimassa maanantaihin asti :-)

29. syyskuuta 2018

in

Cairngormsin kansallispuistossa vaeltamassa

valloitus valloitus-4 valloitus-6 Europarcin konferenssin yksi päivistä vietettiin itse valitsemallaan matkalla, joista olin valinnut Ben Macduin valloituksen. Kyseessä on Britannian toiseksi korkein vuori, jonne oli tarkoitus vaeltaa.

Vietettiin yhteensä viisi päivää Aviemoressa, joista kaikkina muina päivinä satoi vettä paitsi matkapäivänä. Hypättiin bussin kyytiin, mikä vei meidät hiihtokeskukseen, jossa neljä opasta odotti. Jo alkuun oppaat kertoivat, että tuuli olisi tänään äärettömän paha ja tulisi nähtävästi, miten pitkälle pääsisimme.

Päästiin vaeltamaan aluksi suhteellisen hyvässä säässä, mutta mitä korkeammalle mentiin, sitä kovemmin tuuli otti vastaan. Kun maassa alkoi näkyä jo lunta, ei oma kroppa enää pysynyt maassa vaan jokaisen askeleen kohdalla täytyi miettiä, meneekö maahan pahinta tuulenpuuskaa pakoon. Lopulta noin 1 100 metrin korkeudessa oppaat tekivät yhteisen päätöksen, että olisi turvallisempaa palata alas. Päästiin puoleen väliin reittiä, Cairn Lochan vierelle, joten 1 309 metriä korkea Ben Macdui jäi tällä kertaa odottamaan.
valloitus-11 valloitus-10 valloitus-8
Vaikka tavoitemääränpäähän ei päästy, vaellus oli äärettömän hienoa. Maisemat pysäyttivät todenteolla ja ärsyttää, miten milläkään kameralla ei saa sitä todellisuutta esiin – kaikki oli niin paljon kauniimpaa kuin kuvissa näyttää.

Mulle tää vaellus oli elämäni ensimmäinen, ja antoi todella ison varmuuden siihen, että haluan käydä läpi myös Suomen kansallispuistot. Juuri ennen Skotlannin matkaa kävin kuuntelemassa luontokuvaaja Tea Karvisen elämästä, sillä hän on kirjoittanut kirjan kaikista Suomen 40:stä kansallispuistoista, joissa hän on myös itse käynyt. Sen kirjan inspiroimana oma tavoite on kiertää kaikki tulevien vuosien aikana. valloitus-9 valloitus-3 valloitus-2 valloitus-7 Mä tykkään haastaa itseäni ja tää vaellus kyllä taas oli yks sellainen. Jokaisen isomman nousun jälkeen sai tuntea sen ylpeyden, että mä tein sen ja oon lähempänä tavoitetta. Jokaisen nousun jälkeen maisemat vain parani ja olivat siten palkintoja hyvästä suorituksesta.

Ilmastonmuutos alkoi näkyä myös Cairngormsin kansallispuistossa, sillä ilmaston lämpenemisen myötä puut on alkanut kasvamaan aina vain korkeammalla vuoristossa, missä aiemmin ei ikinä puita oo nähtykkään. 

Mahdoton uskoa, että tää jäisi viimeiseksi kerraksi tässä kansallispuistossa, sillä maa otti jo vuonna 2013 ison paikan sydämestä, Cairngorms taas tänä vuonna. Suosittelenkin, että mikäli päädytte joskus Skotlantiin, ottakaa Edinburghista juna Aviemoreen ja menkää nauttimaan tästä luonnosta!

27. syyskuuta 2018

in

Meiän youth manifesto menee Euroopan Unioniin!

blogi-2 blogi
Huhhuh, kunpa tietäisi mistä aloittaa. Viikko Skotlannissa oli äärettömän upeaa aikaa ja nyt kotiutuessa ei vieläkään ole sisäistänyt kaikkea, mitä viikko piti sisällään.

Aloitettiin keväällä kirjoittamaan kansainvälistä Youth Manifestoa matkustamalla Skotlantiin, jonne useamman maan nuoret kokoontuivat yhteen saman ongelman ääreen. Nuoria maaseudulta kokoontui pohtimaan, miten asioita pitäisi muuttaa, jotta eläminen maaseudulla ois nuorille kannattavaa tai mahdollista. Isoimmiksi otsikoiksi syntyi eläminen, työskenteleminen ja oppiminen. Tarkoituksena oli kirjoittaa manifesto, mikä julkistettaisiin vuosittaisessa Europarc konferenssissa. 

Kesäkuussa manifesto viimeisteltiin viikon mittaisessa tapaamisessa Suomessa, jonka jälkeen manifesto muutettiin julkaistavaan muotoon. Tämän jälkeen alkoikin kolmen kuukauden odottelu, kunnes manifesto vihdoinkin julkistettiin Europarc konferenssissa, johon osallistui 600 ihmistä 37:stä eri maasta.
skot1
Kuva: Europarc Conference

Europarc konferenssissa päästiin tapaamaan asian tiimoilta muun muassa Skotlannin varapääministeri, opetusministeri sekä Europarcin presidentti, joista viimeisin lupasi kaikkien edessä, että vie tulevien kuukausien aikana Youth Manifeston Euroopan Unioniin. 

On vaikea uskoa, että kasvaessaan lapsuuden kylässä, jossa asui muutamia kymmeniä perheitä, koulumatka oli 19 kilometriä suuntaansa ja lähin kauppakin löytyi parinkymmenen kilometrin päästä, päätyykin vuosia myöhemmin osallistumaan asiaan, mikä viedään oikeasti tällaisella mittakaavalla eteenpäin. Oon tehnyt aikoinaan tietoisen valinnan jäädessäni maaseudulle asumaan, ja tuntuu uskomattomalta ajaa nuorten asioita kansainvälisesti. Nuoret oli tehny uskomattoman upeaa työtä ja toivon, että tästä tullaan kuulemaan myös Suomessa enemmän. Jos kiinnostaa englannin kielinen versio nuorten manifestosta, pääset lukemaan sen tästä!

Suomesta Youth Manifeston tekemiseen on osallistunut nuoria Keskipiste-Leaderistä, Rieskaleaderistä sekä Leader Ravakasta :-) 

13. syyskuuta 2018

in

Näin meillä kierrätetään

kierrätys Mua ärsyttää. Muutin elokuussa seitsemännen kerran ja ensimmäistä kertaa asun asuntoyhtiössä, jossa yhtiö ei tsemppaa asukkaita mitenkään kierrättämään. Meidän pihalla nimittäin on jättimäiset sekajäteastiat ja siinä se. On mielettömän surullista nähdä, että maan alla on pari metriä syvä sekajäteroskis, jonne asukkaat heittää roskat aina sanomalehdistä metalliin.

Mä haluan kierrättää ja tällä hetkellä oikein kierrätettynä mulla ei synny sekajätettä kovinkaan paljoa. Pidin enemmän kirjaa mun talouden jätteistä ja kuukauden aikana sekajätettä syntyy pienen pussillisen verran. Tiedostan myös sen, että harjoittelulla saan minimoitua sekajätteen vieläkin pienempään määrään. Kun katsoo tuohon pihalla tönöttävään roskikseen, väistämättä pohtii, miten lähes kaiken sen sisällön voisi kierrättää oikein.

Asuntoyhtiön en anna lannistaa, sillä oon muuttanut kauppareissuni niin, että käyn kerran viikossa tekemässä isommat ruokaostokset autolla ja näillä kerroilla vien roskat kauppojen kierrätyspisteille!
kierrätys-2
Keittiössä mulla löytyy monipuolinen roskalaatikko, jossa mulla on sekajäte, biojäte, metalli ja pahvi. Lisäksi mulla on erillisessä laatikossa vielä paperi ja muovi, sekä kerään palautuspullot eteisessä kangaskassiin. Eniten mulla syntyy metallijätettä kissojen ruokapurkkien vuoksi ja sen jälkeen pahvia. Näihin roskalaatikoihin lajittelen roskat juurikin ruokaa tehdessä ja kun laatikot täyttyy, kaadan ne kestokasseihin, joilla kuljetan roskat sitten oikeaoppisesti kierrätykseen. Mulle tää tapa luonnistui todella nopeasti eikä se tuota omasta mielestä ylimääräistä vaivaa.

Ainoa valitettava asia on biojäte, jolle ei ole paikkaa kauppojen kierrätyspisteillä eikä tän taloyhtiön pihalla. Oon nyt tutustunut kompostimatoihin ja näyttäis siltä, että nyt syksyn aikana hankin oman kompostin!
kierrätys-3 Keskellä muovinkierrätys ja muumikassissa paperi.

Mä koen, että kierrättämistä helpottaa suunnittelu. Yritän ostaa tuotteita mahdollisimman järkevästi pakattuna ja mielellään aina isoimmissa pakkauksissa. Toki en halua ostaa nopeasti pilaantuvaa ruokaa yli tarpeiden, mutta pitkään kestäviä tuotteita, kuten hapankorppua, jauhoja, ketsuppia, mausteita ja sen semmoisia yritän ostaa aina isoissa pakkauksissa, jolloin roskaa syntyy harvemmin. Yritän roskatkin hyötykäyttää useamman kerran, esimerkiksi muropaketista voi tehdä muotit tupsuille, joita teen toisinaan neulomiini pipoihin.

Monia arjen jätteitä on helppo vähentää esimerkiksi kieltäytymällä mainos- ja ilmaisjakeluista, käyttämällä kestopusseja ja -kasseja, valitsemalla kierrätettäviä materiaaleja, ostamalla isompia pakkauksia tai vaikkapa pitämällä kerran viikossa hävikkipäivän, jolloin syö pian pilalle meneviä ruokia.

Miten sä koet kierrätyksen yleisesti Suomessa ja missä koet parantamisen varaa arkisessa kierrätyksessä?

12. syyskuuta 2018

in

Mikä musta tulee isona vai tuleeko mikään?

mikämustatuleeisona-4 Viime kevät ja ehkä enemmänkin tämä syksy on ollut kaikkein vaikein opintoihin liittyen. Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2016 ja siitä alkanut ensimmäinen välivuosi meni helpolla. Lähdin suorittamaan asepalvelusta ja täten pystyin varsin hyvillä perusteilla perustelemaan, miksi en mennyt heti lukion jälkeen kouluun. Myös samaan aikaan valmistuneet ystäväni lähtivät viettämään välivuotta kukin erillä tavalla, osa meni töihin ja osa aupairiksi ulkomaille.

Toinen välivuoteni oli myös tarkoituksenmukainen. Olin päätynyt suorittamaan palvelukseni 347 vuorokaudessa, joten palveluksen ollessa vielä yhteishaun aikaan kesken, en ollut kiinnostunut pilaamaan palvelusaikaani pääsykoemateriaalien välissä. Toisena vuotena päädyinkin opiskelemaan ammattivalokuvaajaksi sekä tein monipuolisesti töitä. Suurin osa ystävistäni oli aloittanut jo opintonsa ja muuttivat viimeistään tässä vaiheessa kauemmaksi opiskelukaupunkeihin. Välivuosi ei tuntunut missään ja pohdin viettäväni vielä ainakin yhden välivuoden, jotta saisin ammattiopisto-opintoni pakettiin.

Viime keväänä suunnitelmani kolmannelle välivuodelle kariutui pahemman kerran enkä oikein tiennyt, mitä seuraava vuosi toisi tullessaan ja nyt neljä kuukautta myöhemmin en ole täysin varma vieläkään. Kiinnostus opiskeluun nousi ja tänä syksynä todella moni lähipiirissä aloitti opinnot. Tuntui ensimmäistä kertaa, että olisipa pitänyt hakea keväällä kouluun.

Sittenpä syntyi kysymys itselle, että miksi surkuttelen, kun en viime keväänä enkä vielä tälläkään hetkellä tiedä tarkaksi, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Moni ala kiinnostaa, mutta mitä haluaisin opiskella kaikkein eniten, on tämän syksyn kovin kysymys.

Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat pienestä lapsesta asti tienneet, mitä he aikovat tehdä isona ja ovatkin kaikkensa unelman eteen antaneet. Itse taas olen ihminen, joka tuntee kasvavan joka päivä hieman enemmän ja kasvun myötä huomaakin kiinnostuneen toisesta asiasta enemmän kuin toisesta. Esimerkiksi pienestä pitäen halusin kirjailijaksi, mutta myöhemmin päädyin tekemään aktiivisesti toimittajan töitä ja myöhemmin kirjoittamaan useamman vuoden epäsäännöllisen bloggailun jälkeen ihan oikeasti blogia. Samaan aikaan pidän mielettömän kiinnostavina aiheina ihmisoikeudet, kestävän kehityksen ja ympäristökysymykset.

On melko ahdistavaa, kun moni asia kiinnostaa. Voisin nähdä työskenteleväni niin markkinoinnin, somemaailman kuin lehtitoimituksen parissa, mutta samaan aikaan rauhanturvaajan ja valokuvaajan työ kiinnostaa. Varsinkin ihmisläheinen työ, jossa voisin antaa konkreettista apua, tuntuu oikealta.
mikämustatuleeisona-2 mikämustatuleeisona
Näiden vuosien aikana oon oppinut, että kiireellä ei parasta lopputulosta saa. Eräs ystäväni jo hieman vitsailee ettei voi ottaa urasuunnitelmiani tosissaan ennen kuin näkee nimeni hyväksyttyjen joukossa, sillä suunnitelmia on niin monia. Siitä ehkä saakin olla kiitollinen, että siihen on mahdollisuus – unelmoimiseen, vaihtoehtoihin, uramahdollisuuksiin ja laadukkaaseen opetukseen ilman lukukausimaksuja. En myöskään usko itseni tuntien, että musta olisi yhteen työpaikkaan loppuelämäksi. Sen takia toivon, että voin saada mahdollisimman laajat opit elämään, että voin työskennellä monenlaisissa tilanteissa tulevaisuudessa.

Toivon, että ensi keväänä hakisin oikeasti kouluun, siis sellaiseen, jossa arkipäivisin opiskellaan. Välillä on vaikea selittää, että opiskelen valokuvaajaksi, mutta käyn koulussa viikonloppuisin. Toivon siis, että voisin olla täysipäiväinen opiskelija. Ennen ajattelin myös, että kyllähän ylioppilaan pitää korkeakouluun päätyä, mutta elämän opettaessa olen huomannut, että omalle kohdalle saattaisi sopia helpostikin erilaiset kurssit sieltä täältä, josta voisin harjaannuttaa omaa osaamistani niille aloille, mitkä kiinnostaa. Toivon mukaan valokuvaustaitojani voin tulevaisuudessa jotenkin hyödyntää vaikken usko täyspäiväseksi valokuvaajaksi ryhtyväni.

Kaikesta huolimatta toivotan onnea just sulle, joka olet opintosi tänä syksynä aloittanut. Musta on mielettömän inspiroivaa nähdä eri somekanavilla, millaisen tien kukin on valinnut kuljettavaksi opiskelijana. Se antaa motivaatiota munlaisille ihmisille, jotka etsivät vielä omaa unelmaduunia! Ehkä vuoden päästä minäkin!
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan